Post by Aava on May 12, 2016 20:07:38 GMT
Mä oon Aava Helasvuo, noin kuukausi sitten täysi-ikäisyyteen kiivennyt muikkeli. Mä opiskelen toista vuotta parturikampaajaks ja siinä koulun ohella mä teen pientä maksua vastaan kynsiä ja ripsiä. Ulkonäkö on mulle siis tosi tärkee juttu, enkä mä aio tallillakaan tästä joustaa - mä tuun omana ittenäni paikkaan ku paikkaan ja mun lärviini nyt vaan sattuu kuulumaan se paksuhko pakkelikerros, tekoripset, mahtailevat eyelinerit sekä punaset huulet. Mutta älkää suotta antako sen häiritä - päinvastoin, antakaa ittenne hyötyy mun taidoista. Mä nimittäin voin ilomielin tulla laittamaan sun tukkas tai naamas koreeks, jos sä vaan pyydät (ja maksat, hehe.)
Ja sitte tää toinen juttu, minkä mä handlaan parhaiten - nimittäin hepat ja niiden kans touhuuminen! Oon harrastanut ratsastusta neljä vuotiaasta kakarasta lähtien, eikä paluuta oo siltä tieltä ollut. Voisin sanoa olevani suht hyvä näiden nelijalkasten parissa, nimittäin monia erilaisia hoitohevosia ja ratsastettavia on mun talleiluhistoriaan mahtunut. Eikös sitä myös sanota, että sata kertaa kun on satulasta pudonnut, niin voi jo sanoa jotain kokeneensa... Noh, mä ylitän ton rajan niinku varmasti kertaa miljoona. Uhkarohkeekskin mua on kutsuttu, sillä just ne kaikken pahapäisimmät kaakit on mun pumppuani lähimpänä.
Luonteestani jos sanon sen verran, että välttele mua, jos sulla on kiire, sillä mä oon varmasti koko paikan pahin papupata. Olen myös melkonen rääväsuu ja välillä saatan loukata ihmisiä ihan vahingossakin. Ja jos jotain hyvääkin, niin mä oon tosi luotettava ja varmasti kuuntelen suurenkin porukan huolet kerralla, vaikka siinä menis kokonainen viikko.
Mä asun yksin isossa kaksiossa Loimaan keskustassa. Tän hulppeen asumisen mahollistaa lähinnä mun faijan massit - ainahan mä sellanen kermaperse oon ollutkin. Ei raha oo kuitenkaan mun päähäni noussut eikä se mun onnellisuutta määrittele, vaikka tottahan se tuo turvaa arkeen.
Aavan oma hevonen: Ninnu
huom; kyllä, oon sama Aava ku Munkkivuoressa (pieniä eroja tosin on), en siis oo kopioinut tekstejä keltään muulta kun iteltäni!
Ja sitte tää toinen juttu, minkä mä handlaan parhaiten - nimittäin hepat ja niiden kans touhuuminen! Oon harrastanut ratsastusta neljä vuotiaasta kakarasta lähtien, eikä paluuta oo siltä tieltä ollut. Voisin sanoa olevani suht hyvä näiden nelijalkasten parissa, nimittäin monia erilaisia hoitohevosia ja ratsastettavia on mun talleiluhistoriaan mahtunut. Eikös sitä myös sanota, että sata kertaa kun on satulasta pudonnut, niin voi jo sanoa jotain kokeneensa... Noh, mä ylitän ton rajan niinku varmasti kertaa miljoona. Uhkarohkeekskin mua on kutsuttu, sillä just ne kaikken pahapäisimmät kaakit on mun pumppuani lähimpänä.
Luonteestani jos sanon sen verran, että välttele mua, jos sulla on kiire, sillä mä oon varmasti koko paikan pahin papupata. Olen myös melkonen rääväsuu ja välillä saatan loukata ihmisiä ihan vahingossakin. Ja jos jotain hyvääkin, niin mä oon tosi luotettava ja varmasti kuuntelen suurenkin porukan huolet kerralla, vaikka siinä menis kokonainen viikko.
Mä asun yksin isossa kaksiossa Loimaan keskustassa. Tän hulppeen asumisen mahollistaa lähinnä mun faijan massit - ainahan mä sellanen kermaperse oon ollutkin. Ei raha oo kuitenkaan mun päähäni noussut eikä se mun onnellisuutta määrittele, vaikka tottahan se tuo turvaa arkeen.
Aavan oma hevonen: Ninnu
huom; kyllä, oon sama Aava ku Munkkivuoressa (pieniä eroja tosin on), en siis oo kopioinut tekstejä keltään muulta kun iteltäni!