Post by jona on May 12, 2016 18:49:28 GMT
Joo moi, mä olen Josefina; kaveripiireissä mua kututaan Jonaks mun pyynnöstä, ja mä toivon et säkin teet niin. Oon kuustoista vuotta, käyn peruskoulun viimestä luokkaa siis ja vietän synttäreitä tammikuun 12. päivä. Mun perheeseen kuuluu mutsi ja faija, Tuija ja Petri, sekä kaksoisveli Joonatan.
Mä oon harrastanu hevosia pienestä pitäen; mun pappa ja mamma pohjosessa päin on omistanu muutaman metukan aina sillon tällön, ja mutsin sisko pyörittää parinkymmenen hevosen tallia Etelä-Suomessa. Mä opin ratsastamaan siis ihan natiaisena, liikuin hevosten parissa siitä asti ku opin kävelemään ja alotin keskiviikkokisoissa pyörimisen viisvuotiaana.
Mä näytän sellaselta muidulta, joka ei pyöri kauhiasti missään talleilla. Mä oon kuitenki niin vannoutunu hevostelija ku tälleen poikamaisesti pukeutuva ja olevakin, et mua tommonen pikkuseikka, et mä en sovi tallin yleiskuvaan, ei haittaa. Mä rakastan jätkien jotai random skeittaristreettisekotustyylii, ja siltä mun pukeutuminen näyttääkin; mä käytän yleensä vaaleita tai mustia pillifarkkuja, jotain kevyttä pitkähihasta tai hupparii ja pipoo tai snäbärii, riippuen vuodenajasta ja säästä.
Mä oon jotain 160 senttimetrii pitkä ja en paina paljoo paskaakaan, kiitos kaiken treenaamisen mitä mä oon elämäni aikana tehny. Fyysisen urheilun lisäks mä soitan kitaraa ja kirjotan runoi (joo tiiän aika söpöö).
Mä oon luonteeltani vähän semmonen rämäpää; mut näkee usein tekemäs kaikkee ihan päätöntä ja uhkarohkeeta, rööki suussa roikkuen. Mä tutustun mielelläni uusiin ihmisiin ja kouluski mun piirit on saatanan laajat, vaan sen takii et oon hyvän päivän tuttuja tyyliin puolien oppilaiden kanssa. Heitän kokoajan olevinaan jotain tosi hyvää (lue: paskaa) läppää ja oon huumorintajunen, semmonen rento joka ei pienistä möksähä ja heti periks anna. Mua saa ärsyttää omaan ärsyyntymiseen asti, mulla ei pala pinna ja oon kans herkkä pyytään anteeks. Et en siis oo kovinkaa pitkään riidoissa kenenkään kanssa, sovin melkein heti kaikki kärhämät.
Mä oon harrastanu hevosia pienestä pitäen; mun pappa ja mamma pohjosessa päin on omistanu muutaman metukan aina sillon tällön, ja mutsin sisko pyörittää parinkymmenen hevosen tallia Etelä-Suomessa. Mä opin ratsastamaan siis ihan natiaisena, liikuin hevosten parissa siitä asti ku opin kävelemään ja alotin keskiviikkokisoissa pyörimisen viisvuotiaana.
Mä näytän sellaselta muidulta, joka ei pyöri kauhiasti missään talleilla. Mä oon kuitenki niin vannoutunu hevostelija ku tälleen poikamaisesti pukeutuva ja olevakin, et mua tommonen pikkuseikka, et mä en sovi tallin yleiskuvaan, ei haittaa. Mä rakastan jätkien jotai random skeittaristreettisekotustyylii, ja siltä mun pukeutuminen näyttääkin; mä käytän yleensä vaaleita tai mustia pillifarkkuja, jotain kevyttä pitkähihasta tai hupparii ja pipoo tai snäbärii, riippuen vuodenajasta ja säästä.
Mä oon jotain 160 senttimetrii pitkä ja en paina paljoo paskaakaan, kiitos kaiken treenaamisen mitä mä oon elämäni aikana tehny. Fyysisen urheilun lisäks mä soitan kitaraa ja kirjotan runoi (joo tiiän aika söpöö).
Mä oon luonteeltani vähän semmonen rämäpää; mut näkee usein tekemäs kaikkee ihan päätöntä ja uhkarohkeeta, rööki suussa roikkuen. Mä tutustun mielelläni uusiin ihmisiin ja kouluski mun piirit on saatanan laajat, vaan sen takii et oon hyvän päivän tuttuja tyyliin puolien oppilaiden kanssa. Heitän kokoajan olevinaan jotain tosi hyvää (lue: paskaa) läppää ja oon huumorintajunen, semmonen rento joka ei pienistä möksähä ja heti periks anna. Mua saa ärsyttää omaan ärsyyntymiseen asti, mulla ei pala pinna ja oon kans herkkä pyytään anteeks. Et en siis oo kovinkaa pitkään riidoissa kenenkään kanssa, sovin melkein heti kaikki kärhämät.