Arrrrmotonta menoa (Artun ja Milan tallipäiväkirja)

Jesse kaartoi pienen hevoskuljetustrailerin Tuitun tallin pihamaalle navigaattorin opastamani ja havahduin hereille vänkärin penkiltä. Eilisen illan saunakaljat olivat hieman vieneet mehuja meikäläisestä, jonka vuoksi olin pakottanut/uhkaillut/kiristänyt Jessen kuskin penkille, sillä oman oloni vuoksi en soveltunut kuskin hommiin.
Olimme käyneet hakemassa uusimman ostokseni, suomenhevosori Vähäpellon Armottoman, kasvattajaltaan tänään ja olin enemmän kuin innoissani. Ruunikosta orivarsasta oli tarkoitus koulia minulle mukava maastomopo/kouluratsu ja tuskin maltoin odottaa, että pääsisimme tämän parivuotiaan orin kanssa aloittamaan yhteiseloamme.

Hyppäsin äkkiä ulos autosta ja kipitin trailerin taakse laskemaan lastaussiltaa alas. Sisältä kopista kuului kärsimätöntä liikahtelua sekä pari napakkaa kavioniskua seinään. Komensin Artun malttamaan mielensä, se kyllä pääsisi pian ulos...
Tallin omistaja, Tuija Hämäläinen, saapui paikalle meitä tervehtimään.
"Minä jo teitä odottelinkin", nainen hymyili ja kätteli minut sekä Jessen pikaisesti ennen kuin lastaussilta oli alhaalla.
Ruunikko hevonen pörähti kuuluvasti minut nähdessään ja pujahdin sisään traileriin. Irrotin Artun ja ori peruutti nopeasti alas ramppia pitkin. Pari vuotias suomenhevosori katseli hetken ympärilleen pää korkealla ja hirnahti kimeästi. Jostain tarhasta joku hevonen vastasi varsan hirnahdukseen, jonka vuoksi Arttu näytti repeävän liitoksistaan. "Missäminunkaverionmissämissämissä??"

Rauhoittelin Arttua ja taluttelin sitä hetken tallipihalla, ennen kuin Tuija viittoili seuraamaan meitä sisälle talliin.
"Voit vaikka tässä riisua sen kuljetusvarusteet" Tuija selitti ja osoitti pesupaikaksi arvelemaani "karsinaa" vierellään. Kiinnitin Artun kettingeillä pesupaikalle ja riisuin nopeasti pois suojat, jotka sysäsin sen jälkeen Jessen syliin.
Tuija osoitti Artun karsinan ja talutin hevosen sinne. Riisuin Artulta riimun pois ja annoin sen tutkia rauhassa uutta "huonettaan".

Sillä välin kun Arttu touhusi karsinassaan, kannoimme autosta kaikki Artun tavarat omille paikoilleen satulahuoneeseen. Onneksi oli tuo miehenkutale mukana, sillä se sai luvan kantaa kaikki painavimmat vermeet sisälle talliin... Tai oikeastaan ne kaikki kevyetkin, sillä bongasin satulahuoneesta parin kuukauden ikäisiä kissanpentuja ja koska olen myös tunnettu hulluna kissanaisena, oli huomioni täysin näissä riiviöissä. Kyllä minä irrottauduin pentujen lääppimisestä sen verran, että kävimme Tuijan kanssa kiertelemässä tallipihaa.
Tuija kertoi suunnitelleensa, että Arttu voisi tarhata Ossi-nimisen orin kanssa sikäli se tämän mustan orin omistajalle passasi. Minusta tämä suunnitelma kuulosti hyvältä eikä minulla ainakaan ollut sitä vastaan mitään.

Lopulta Jesse komensi eukkonsa autoon, jotta päästäisiin ennen yötä kotiinkin. Hyvästelin Artun (sekä Tuijan), kerroin tulevani heti aamulla takaisin ja hyppäsin autoon.
Arttu ainakin vaikutti olevansa ihan sinut uuden kotinsa kanssa eikä näyttänyt hermoilevan ollenkaan. Hyvä vain...
Tästä oli hyvä jatkaa. Tuitun talli vaikutti siltä, mitä olin kuvitellutkin. Täällä tulisimme Artun kanssa viihtymään varmasti!